Sais nähdä mitä tästä oikein tulee. Kävin nimittäin silmäluomileikkauksessa viime torstaina ihan terveydellisistä syistä. Pitkään mietin siitäkin huolimatta, lähdenkö siihen leikkaukseen. Jotenkin toinen puoli minusta sanoo, että tämä on turhamaisuutta. Mutta päätin uskoa optikkoa ja lääkäriä. Mulla luomet olivat hyvin raskaat ja aiheuttivat päänsärkyä ja olmeisesti vaikuttivat silmieni väsymiseen, ainakin optikko minulle näin kertoi kun hain uusia laseja kun entisillä ei nähnyt kunnolla. Silmälasien valinnassa piti olla tarkkana, ettei luppaluomet kosketa linssejä ja siitäkin huolimatta tahtoivat aina sotkea linssit. Tämä on meillä sukuvika, sillä äidiltäni ja siskoltani on myös luomet leikattu terveydellisistä syistä. Leikkaava lääkäri sanoi, että olisin voinut tulla paljon aiemmin..
En hirviä kuvia laittaa, mutta silmät menivät ihan mustiksi, niin ylä, kuin alapuoleltakin. Nyt ovat painumassa vihertävän keltaisiksi..aivan hirveän näköiset, mutta siispä olenkin pysytellyt sisällä, etten pelästyttäisi ketään. Toivottavasti vaiva palkitaan ja enää ei tartteis nostella kulmia koko ajan nähdäksee ja saadakseen päänsärkyä.
Sitä minä myös pohdin, että jos tämä toimenpide on terveydellisistä syistä ym. niin miksi minua hävettää/nolottaa puhua tästä? Siksi päätinkin kirjoittaa leikkauksesta, että saisin jonkun ihme solmun auki. Onko meidät opetettu niin hyvin hyväksymään itsemme sellaisina kuin olemme ja koen tämän toimenpiteen jotenkin turhamaisena..Tähän asiaan palaan varmaan myöhemmin, kun tikit on poistettu ja luomet normalisoituvat.
