Joulun ihmemaa

Joulun ihmemaa

Metsä talvinen,
puut kuuraiset.
Jos satut oikeaan aikaan,
oikeaan paikkaan
ja muistat olla hiljaa,
alla kuutamon kajon.

Nähdä voit ihmemaan
Jouluisen.
Siellä tontut vetävät rekeään,
kohti Joulupukin pajaa,
ilakoiden ja leikkiä lyöden,
kera metsäneläinten.

Metsä talvinen,
puut kuuraiset.
Joulurauhaan vaipuu,
kuunkajo sammuu,
hetki ihmemaan -ohi on.

Tämä Joulunihme ainutlaatuinen,
voi kohdallesi tulla
vaan Joulunaikaan.
Jos uskot Jouluntaikaan.

Joulutonttu pikkuinen..

 Tonttuiltu tänään, muutama paketti paketoitu,
 joulukakku leivottu mehevöitymään
 ja vähän joulusiivoustakin tehty.
 Huomenna jos kävisi äitiä katsomassa
 ja veisi tuliaisiksi itse palvatun lohen ja joulumieltä.
 Nuoret aikuiset lapsetkin ovat kotiutuneet joulun ajaksi
 ja lähtevät mukaan.

        


Joulutonttu

Joulutonttu pikkuinen,
vain vaaksanmittainen,
nurkan taakse katoaa.
Minä näin sen,
kaamoksen hämärässä.

Joulun lähestyessä
sinäkin voit kuulla sen
tontun hiippalakin
tiu´un vienon helinän
tai nähdä sivusilmällä
ikkunassa varjon häivähdyksen.
Se on joulutonttu pikkuinen,
se vaaksanmittainen.

Enkelikaarti ja joulun odotusta

Joulun aika

Aivan hiljaa,

kynttilän loisteessa,

piparin ja kuusen tuoksussa,

odotan Joulun aikaa.

Joulu on taikaa,

lämpöä hyvää ja sydänten aikaa.

Aika on ilon juhlaa,

kaunista ja pyhää.

Joulun taikaa,

pienten tonttujen tiukujen helinä,

lahjat ja läheisten muistaminen,

nämä joulutunnelman kotiin tuo.

Vessapaperihylsyistä seinäkoriste

 

Innostuksen hulluus on parempi kuin viisauden väliinpitämättömyys, ainakin minusta. Kokeilimpa

 sitten vessapaperihylsyistä askarrella seinäkoristetta,

 eikä maksanut paljoa! 

Maalasin spraymaalilla, jota meni kyllä yllättävän paljon,

 kuten myös vessapaperirulliakin,

 mutta lopputulokseen olen ihan tyytyväinen.

 Nyt vaan kerääämään rullia, että vois tehdä vähän erilaisen.

Kamerakuva ei ole paras mahdollinen.

Silmäluomileikkaus

Sais nähdä mitä tästä oikein tulee. Kävin nimittäin silmäluomileikkauksessa viime torstaina ihan terveydellisistä syistä. Pitkään mietin siitäkin huolimatta, lähdenkö siihen leikkaukseen. Jotenkin toinen puoli minusta sanoo, että tämä on turhamaisuutta. Mutta päätin uskoa optikkoa ja lääkäriä. Mulla luomet olivat hyvin raskaat ja aiheuttivat päänsärkyä ja olmeisesti vaikuttivat silmieni väsymiseen, ainakin optikko minulle näin kertoi kun hain uusia laseja kun entisillä ei nähnyt kunnolla. Silmälasien valinnassa piti olla tarkkana, ettei luppaluomet kosketa linssejä ja siitäkin huolimatta tahtoivat aina sotkea linssit. Tämä on meillä sukuvika, sillä äidiltäni ja siskoltani on myös luomet leikattu terveydellisistä syistä. Leikkaava lääkäri sanoi, että olisin voinut tulla paljon aiemmin..

En hirviä kuvia laittaa, mutta silmät menivät ihan mustiksi, niin ylä, kuin alapuoleltakin. Nyt ovat painumassa vihertävän keltaisiksi..aivan hirveän näköiset, mutta siispä olenkin pysytellyt sisällä, etten pelästyttäisi ketään. Toivottavasti vaiva palkitaan ja enää ei tartteis nostella kulmia koko ajan nähdäksee ja saadakseen päänsärkyä.

Sitä minä myös pohdin, että jos tämä toimenpide on terveydellisistä syistä ym. niin miksi minua hävettää/nolottaa puhua tästä? Siksi päätinkin kirjoittaa leikkauksesta, että saisin jonkun ihme solmun auki. Onko meidät opetettu niin hyvin hyväksymään itsemme sellaisina kuin olemme ja koen tämän toimenpiteen jotenkin turhamaisena..Tähän asiaan palaan varmaan myöhemmin, kun tikit on poistettu ja luomet normalisoituvat.

Löhöilyä

Olen tehnyt urakalla koulutehtäviä ja nyt ne kaikki on tehty! Keskiviikkona oli viimeinen koulupäivä. Oli oikeastaan haikeaa, kun kolmen vuoden uurastuksen jälkeen lähiopinnot loppuvat, emmekä enää näe opiskelutoverien kanssa. Suunnittelimme kyllä tapaamista. Osa meistä kiristi tahtia ja valmistuu nyt jouluksi, mutta minulla on opinnäytetyö tekemättä, joka on tarkoitus tehdä kevään aikana, viimeistään toukokuussa. 

Huomasin myös kuinka raskas taakka tippui harteiltani ja olen vain olla löhötellyt. Mitä nyt vähän tyttären ranskikselle villapaitaa kutonut ja nautiskellut glögiä ja pikkasen suklaatakin. Romaaninkin otin työn alle pitkästä aikaa. kaikki tämä höllöttely johtuu osittain myös siitä, kun torstaina kävin toimenpiteessä, joka pitää minut sisällä viikon päivät. Nyt jos sitten hissukseen vähän laittelisin joulua ja nautin vain perheestä ja jouten olosta. Tänään paistelin vähän pipareita, että saan kotiin hyvän tuoksun.

Tälle kaverille sitä villapaitaa kudon :) Edistyy hitaasti, kun pitää sovittaa joka välissä, että siitä sopivan saisi.

Ihan sippi

Olen aivan loppu, puhki ja väsynyt!! Kaksi pitkää koulupäivää takana. Kun istuu luurit korvilla 8.15-19.00, käy kaksi kertaa kahvilla ja pari kertaa syömässä niin ei tartte sitten muuta sille päivälle tehdäkään. Mutta jotakin hyvääkin, mulla on enää yksi ainut koulupäivä jäljellä. (eikä onneksi ylipitkä)

Jouluun mennessä kun jaksais muutaman tehtävän väsätä, niin Joulun ajan vois himmailla ja nauttia perheestä, yhsessäolosta, hyvästä ruuasta ja siitä ihuudesta, että molemmat lapset ovat yhtäaikaa kotona. Saa valvoa myöhään(jos haluaa tai jaksaa) ja nukkua pitkään (jos unta piisaa) sekä tiedän, että tulee pelattua aika monta lautapeliä.  Ehdotuksia, mikä olisi hyvä lautapelihankinta nyt jouluksi?

Mutta nyt unta palloon..

Enkelikorvakoruja

Hopeisia enkelikorvakoruja

olen väsännyt helmistä ja
 hopeasta, jos vaikka joululahjaksi...

kuten kuvista huomaa, jokainen koukku on uniikki, 

niin kuin enkelitkin.

 

 ..on enkelillä hempeän vaaleanpunaiset helmat..

..tai joulunpunaiset liehuvat mekonhelmat..

 

..sininisiä siipiä tai pitkiä sinisiä kellohameita ..

..näitä on tullut värkättyä monen joulun alla..

  

Lumienkeli

Lumihiutaleiden tanssi,
kutsuu leikkiin harmonian.
Lähden mukaan.
Laskeudun syliin nietoksen.
Suljen silmäni,
tunnen lumihiutaleen viileän keveyden.
Tanssin lumihiutaleen sävelin.
Lapsuuden hetkiin ihaniin.

Nousen, puistelen vaatteeni,
lähden.
Jälkeeni jäi Lumienkeli.
Hetkeksi kiitäväksi vain.Lumihiutaleet hiljalleen
peittää jäljet alleen,
jättäen salaisuuden.

 

Lumitöitä ja askartelua

Olipas kiva käydä kolaamassa pihan lumet. 

Yleensä on kiireen tuntu päällä ja lumityöt vain kiristävät aikataulua entisestään. Nyt on ihana ajatella, ettei ole kiire minnekään muutamaan viikkoon kun olen opintovapaalla.

 Toivottavasti saan tehtyä kouluhommiakin kun tuo askarteluvimma meinaa nostaa pitkän tauon jälkeen nokkaansa esille. Kun en muuta keksiyt (koulutehtäviä ja opinnäytetyötä ei lasketa) niin pätkin talon kaikki vessa- ja talouspaperihylsyt pätkiksi ja nyt pitäis suunnitella miten liimaisin ne kasaan. Tuosta saattaa kyllä tulla huomautuksia kun osa rullista on nyt ilman tukirullaa ja ovat vähän retkuja..

 Aamutouhut tehtynä, rullat pätkittynä, intoa täynnä ja jos lähtis vaikka shoppailemaan kylille. Kävis kaikki kylän viisi kauppaa läpi ;) Sais nähdä, mitä muuta matkaan tarttuu leivän ja maidon lisäksi...

Aamukahvilla

Viimeisen harjoittelun viimeinen harjoittelupäivä takana. Toisaalta on niin haikeaa kun taakseen jätti ihanan työyhteisön ja asukkaat. Kuinka ihanasti he ottivat minut joukkoonsa ja vois sanoa että siipiensä suojaan. Kahteen ja puoleen kuukauteen mahtui monta hienoa tilannetta, joskus oli tiukkojakin tilanteita, mutta aina selvittiin ja jatkettiin eteenpäin. Minä opin itsestini paljon uusia puolia. Luulin tuntevani itseni ja omat luonteenpiirteeni, mutta eivät taida olla ihan pysyvä ominaisuus.

Nyt levoton yö takana, aamupuuro syötynä ja kahvia hörppiessä pitää alkaa suunnittelemaan miten opintovapaan loppuun käyttäis-ei jouda olemaan jouten, kun monet tehtävät ja opinnäytetyö odottavat, mutta jokin suunnitelma on tehtävä, ettei hommat lipeä käsistä.

Tällä motilla on virkattu lyyssi pitämässä lämpimänä kupissa olevaa juomaa 

ja voihan se ehkäistä, ettei juojan hyppyset pala todella kuuman juoman ollessa kyseessä.

Ei aivan myrsky sää, mutta pureva viima kuitenkin. Ei haluta lähteä pitemmälle lenkille, pikku pyrähdys happea haukkaamassa kuitenkin. Onkohan viimeisiä auringon säteitä tälle vuodelle. Kummasti tuo aurinko piristää mieltä. Onneksi joulu tulla jollottaapi ja tuo tähän kaamoksen keskelle vähän valoa, tuoksuja, lämpöä ja läheisten kanssa yhteisiä hetkiä.

Kylmä talvi- ilta.

Yksinäinen kulkija,

matkalla jonnekin.  

Suunta eteenpäin.

Kristallin kirkas ajatus

oivallus viimeisestä kohtaamisesta.
Jossain kuoren alla

                 aurinko nousee pimeyden keskelle.

Vanhan ikkunan uusi elämä

On se mukava kun on mielekästä tekemistä, eikä tarvitse miettiä mitä tekisi. En ainakaan koulutehtäviä! Harjoittelun arviointi siirtyi viikolla, niin ei ole kiire palauttaa ammattianalyysiäkään.

Siispä olen askarrellut, porannut ja mittonut ja vähän nitojallakin napsutellut. Nyt on sitten uusi ikkunaelementti talossa. Pitkään tätä suunnittelin ja pyörittelin päässäni ja olen ihan tyytyväinen lopputulokseen.

Koruilua

Aina on välillä hyvä pitää tauko arjen askareista ja liitää näpertelyn antoisaan maailmaan. Korvakorut puupalikan kappaleista,surrilangasta, tarroista, koholakasta ja itseväännellyistä hopeisista koukuista. Kyllä arjen harmaus katoaa ja aika kuluu siivillä.

Torstai on toivoa täynnä

Vielä kaksi harjoittelupäivää ja sitten yksi etappi taas saavutettu. Aika rientää kovaa vauhtia. Tulee haikeaa jättää harjoittelupaikan ihanat ihmiset ja jatkaa matkaa. Elämä on.

Juolahti tuossa mieleeni, että joulu kurkistelee nurkan takaa, meillä on jo luntakin maassa ja varmaan olisi tonttujen jälkiä jos menis katselemaan talon tai varaston taakse. Pitäi alkaa suunnittelemaan jotakin lahjoja lähimmille, rakkaille. Tarkoitan jotakin itse tehtyä. Parit sukat tai lapaset vielä ehtisi kutoa, jotakin kivaa kynttiläaskartelua voisi kokeilla. Olisiko vinkkejä?

Haluttaa tehdä kaikkea kivaa käsillä poiskelujen ja työnteon vastapainoksi. Siispä väsäsin vanhoista ikkunoista tsydeemin ja tarkoitus olisi nostaa seinälle. Jouluksi vois ripustaa siihen valot ympärille.

Suljen silmäni,

annan aisteilleni tilaa.

Lämmin takkatuli

hyväilee ihoani.

Kuin sinä silloin

kun olet lähelläni.

Antaudun kokonaan

kaipuun syliin.

Rakkaani.

Keskiviikon illan hiljaisuutta

Ajattelin kokeilla omien ajatuksien ja miksei välillä päähänpistojen vuodattamista täällä blogimaailmassa. Nyt tällä hetkellä takki on tyhjä ja pää keittää puuroa, mutta kohta voin kellistyä sänkyyn pehmeän peiton alle ja antaa vaan nukkumatin tulla.

Olen työssäkäyvä aikuinen nainen, jonka lapset ovat lähteneet maailmalle ja ukko- kullan kanssa kahelleen arkea pyörittelen. On minulla lisäksi yksitoistavuotias aussityttö kaverina. Hiljaista välillä on, mutta tekemättömyyttä ei, sillä työn ohessa opiskelen ja yritän jopa vähän harrastaa henkeni pitimiksi. 

Yksi kaunis aamu

ja kuurapuut.

Kaikki on hyvin tässä.

Älä saavu huominen.

Tulet kuitenkin kuin haamu

varkain hiipuu toive tässä.

Rikot hiljaisuuden,

kauneuden.

Olisit tullut myöhässä.